Saamelainen lastenkulttuurikeskus Mánnu

Inarin koulun oppilaat rakensivat itselleen elokuvateatterin lumesta Skábmagovat elokufestivaalien aikaan tammikuussa 2016.

Kuva: Eeva Mäkinen

Petra Biret Magga-Vars tekee Saamelaiskäräjillä lastenkulttuurityötä. Kysyimme Petralta saamelaislasten kulttuurista:

1. Saamelaiskäräjillä on Mánnu saamelainen lasten lastenkulttuurikeskus. Mitä se tekee?

Saamelainen lastenkulttuurikeskus ei ole fyysinen tila eikä rakennus, vaan toiminta, joka pyrkii tavoittamaan mahdollisimman monta lasta ja nuorta saamelaisalueella. Kohderyhmänä ovat alle 18-vuotiaat lapset ja nuoret ja pääasiassa toiminta keskittyy kouluihin, päiväkoteihin ja kielipesiin. Saamelaisen lastenkulttuurikeskuksen tavoitteena on kehittää saamelaista lastenkulttuuria sekä lisätä lasten ja nuorten tuntemusta omaa kulttuuriaan kohtaan erilaisten toimintojen ja työpajojen kautta.

2. Mikä on Diidalámpá?

Diidalámpá eli Taikalamppu on valtakunnallinen lastenkulttuurikeskusten verkosto. Opetus- ja kulttuuriministeriö valitsee jäsenet (kulttuurikeskukset) Taikalamppu-kaudelle hakemusten perusteella.

3. Olet toiminut juontajana myös lapsille suunnatussa Unna Junná TV-ohjelmassa. Minkälaista työtä se on?

Unna Junná on saamenkielinen lastenohjelma, jonka tekeminen on tärkeää lasten kielen tukemisen kannalta. Unna Junnálla on oma erityisleimansa muiden ohjelmien joukossa. Työssä on muistettava koko ajan kohderyhmä ja sen ajattelumaailma ja kulttuuritausta. Työ tukee päätyötäni, koska kohderyhmä on sama, vain keino tavoittaa saamelaislapset on toinen.

4. Mitkä ovat työkielesi lastenkulttuurikeskushankkeessa ja Unna Junnássa?

Saamenkieliset lapset tavoitetaan vain saamen kielellä! Kieli kehittyy vain sitä kuulemalla ja käyttämällä.

5. Mikä on parasta ja tärkeintä lastenkulttuurityössä?

Työ antaa mahdollisuuden tutustua saamelaisiin ympäri saamelaisaluetta. Rajojenväliset yhteistyökuviot laajentavat lasten ja nuorten maailmankuvaa ja yhteenkuuluvuuden tunnetta. Välimatkat ovat pitkiä, mutta parempi jutaa eteenpäin kuin olla paikoillaan. Parasta on se että ihmiset innostuvat ja haluavat olla mukana lasten ja nuorten kulttuurin tukemisessa ja toimintojen tuottamisessa. Ihanteellisinta olisi se, että toiminta tulisi tavallaan näkymättömäksi ja näin ollen lastenkulttuuri nousisi arvoonsa ja kuuluisi kaikkien toimijoiden rutiineihin.

6. Miten saamelaislasten kulttuuri eroaa suomalaislasten kulttuurista?

Saamelaislapsille perhe on koko suku. Saamelaislapsille opetetaan enemmän luontoon kuulumista pienestä pitäen. Saamelaislapsi on päättelykykyinen ja avoin oppimaan itse, tekemään käsillään. Saamelaislapsen kulttuuriin kuuluu kiinteästi suku sekä kielellinen ja kulttuurillinen ympäristö. Näistä asioista saamelaislapsi rakentaa saamelaisen identiteettinsä.

7. Mikä on Skáhppu?

Skáhppuun on koottu lapsille tarkoitettua materiaalia saamenkielisestä kirjallisuus- ja musiikkituotannosta. Materiaalia löytyy kaikista Suomessa puhuttavista saamenkielistä. Skáhppuun kurkistamalla voi löytää myös suopungin ja ohjeet miten suopunkia heitetään. Skáhppu löytyy pohjoisen kirjastoista ja se voi toimia virikkeenä oppitunneilla tai helpottaa vanhempia löytämään kerralla jo useamman mielenkiintoisen lapsille tarkoitetun virikkeen tai kirjan.

8. Mitä omaan kieleen ja kulttuuriin liittyvää saamelaislapsille on tarjolla? Televisiossa, radiossa, kirjoissa, lehdissä, netissä?

Tv:ssä on saamenkielinen lastenohjelma Unna Junná, Sámi radiossa voi kuunnella Binna Bánna -lastenohjelmaa ja lastenkirjallisuus on lisääntynyt kaikilla saamen kielillä. Tämä on positiivista! Saamelaislapsille ei juuri lehtiä ole ilmestynyt sitten saamenkielisen Aku Ankan (Vulle Vuojaš) jälkeen. Aku Ankka tulisi mielestäni herättää henkiin. Se motivoi lukemaan ihan kaikilla kielillä. Nuorille ilmestyy saamenkielinen nuortenlehti Š-bláddi. Lehti on nykyaikainen ja käsittelee nuoriin liittyviä ajankohtaisia aiheita. Netissä ei ole vielä saamelaislapsille kovinkaan runsasta tarjontaa.

9. Miten nykyisten saamelaislasten elämä, maailma ja leikit eroavat áhkujen ja áddjojen lapsuuden maailmasta?

Áhkujen ja áddjojen (mummojen ja vaarien) maailma oli vaativampi. Muutenkin se sukupolvi on sitkeämpää ja vahvempaa lajia. Tuiskut ja pakkaset eivät ole leikkejä haitanneet ja töihinkin on osallistuttu leikin varjolla. Lapsilla oli enemmän mielikuvitusta leikkiä koska mitään valmista ei ollut eikä mitään uutta kaivattu esimerkiksi lelujen suhteen. Oma mielikuvitus ja rakentelutaito oli lapsillakin paljon rikkampaa kuin nykyään.

Isovanhemmat olivat läsnä jokaisessa arkipäivässä ja koko suku osallistui lasten kasvattamiseen, näin ollen sukulaiset tulivat tutuiksi ja yhteisöllisyys oli kantava voima. Nykymaailma on monimutkaisempaa ja koneellistettua. Kun nykylapsille opetetaan entisajan leikkejä, ne eivät ole välttämättä tuttuja. Saamelaislapset ovat monikulttuurisia, heitä asuu myös kaupungeissa ja siellä saamelaiskulttuuriin kasvaminen ei ole niin itsestäänselvää. Silloin Unna Junnánkin merkitys kasvaa.

10. Minkälaisia terveisiä lähettäisit lasten kulttuuriasioista päättäville aikuisille?

Kuunnelkaa nuoria, antakaa heille vaikutusmahdollisuus! Muistattehan toimia niin, että saamelaislastenkin kielelliset ja kulttuuriset oikeudet toteutuvat. Lapsille ja nuorille mielekkäitä kokemuksia, harrastuksia tukevaa toimintaa niin poismuuttokaan ei ole niin todennäköistä tulevaisuudessa!