Saamelainen nykytaide

Viime vuosina kuvataiteilijoilla on ollut merkittävä rooli saamelaisten äänen esiin nostamisessa. Suomessa pitkän linjan edustajana voi pitää valokuvaaja Marja Helanderia, joka on 1990-luvulta lähtien tutkinut töissään perinteisen ja modernin vuorovaikutusta nykysaame-laisten maailmassa. Sarjassaan Sukupolvet (1992) hän yhdisteli museoiden arkistokuvia ja vanhoja perhealbumikuvia nykyaikaisiin valokuviin lähinnä hänestä itsestään uudenlaisissa ympäristöissä. 
 

Nomadit -näyttelyssä (2002) modernin kaupunkilaisen naisen, taas Helanderin itsensä, kuvaaminen pohjoisen luonnossa loi vaikutelman vahvasta ristiriidasta. Kuvissa henkilö näyttää olevan täysin eksyksissä oudossa ympäristössä, mutta asetelmiin sisältyvä huumori asettaa kyseenalaisiksi ennakkokäsityksiä, joissa saamelaisten oletetaan usein olevan yhtä luonnon kanssa. 


Urbaaneissa kuvissaan teollisuus- ja kaivosympäristöistä Helander irtautui ilmisaamelaisista aiheista kuvissaan, joskin kuvat sijoittuivat usein pohjoisille alueille. Niissä hän kuvasi omia dystopioitaan eli varsin synkkiä näkyjä tulevaisuuden maailmasta. Samalla hän tutkia ruman ympäristön ”kauneutta” pukemalla sen jopa romanttisiin sävyihin.


Uudemmissa kuvissaan (esim. Viidon Sieiddit –näyttelyssä Saamelaismuseo Siidassa 2018) Helander on palannut saamenaiheisiin, kun hän on kuvannut ihmishahmoisia maahiaisia erilaisissa luonnonympäristöissä. Samaan teemaan liittyy hänen videofilminsä Eatnanvuloš lottit (Maanalaiset linnut 2018), jossa kaksi nuorta balettitanssijatarta liihottelee joutsenten lailla läpi erilaisten saamelaisten ympäristöjen Utsjoen kylältä Helsinkiin. 
 

Helander on jo aiemmin tullut tunnetuksi myös videotaiteilijana. Teoksessaan Trambo (2015) hän kuvaa saamenpukuista naista raahaamassa trampoliinia keskellä talvista tunturimaisemaa. Se kuvaa ihmisen tekemää turhaa työtä, josta ei jää suurempaa jälkeä. Välillä on iloisempiakin hetkiä, kun henkilö pysähtyy pompahtelemaan trampoliínillaan. 


Nimettömänä esiintyvä taiteilijaryhmä ”Suohpanterror” levittää terävästi kantaaottavaa taidetta sosiaalisessa mediassa. Esikuvansa Banksyn mukaisesti Suohpanterrorin työt rakentuvat usein ole¬massa olevalle kuvastolle, esimerkiksi julisteille tai vanhojen kuvalehtien mainoskuville, joiden käsittely rakentaa yllättäviä viittauksia nykypäivän saamelaisuuteen. 


Suohpanterror tuntee hyvin saamelaisten kuvallisia perinteitä ja on tehnyt muunnelman esimerkiksi Niillas A. Sombyn tunnetusta lakikirja-valokuvasta Alta-kiistan aikana.  Kuvat ovat ärhäköitä kannanottoja päivänpoliittisiin kiistoihin, kuten kaivostoimintaan Ruotsissa tai saamelaismääritelmään Suomessa. Saamenpuku tai saamelaiset symbolit voivat yhdistyä hyökkääviinkin kuviin, kuten sinkoihin tai kivääreihin.


Suohpanterrorilla läheistä sukua kantaaottavuudessaan on Ruotsin puolella on Ruotsin puolella vaikuttava Anders Sunna. Esimerkiksi installaatiossa ”Verenroiskeinen kesä (2009) hän on liittänyt poronkallosta ja -sarvista muodostetun seitapatsaan tietyömaan punaiseen varoitusmerkkiin. Samassa työssään hän on luonut galleriahuoneeseen vihreistä oksista tehdyn aidan, johon on ripusteltu noitarumpujen pohjalle painettuja ohjaus- ja varoituskylttejä.


Myös maalaustaiteessaan Sunna on hätkäyttänyt esimerkiksi teoksessaan ”Ruotsin saamelaisten poronhoidon tuho” (2008). Siinä pakkopaitaan puettu saamelainen irvistää tuskasta, kun vasemmalta lähestyy natsien pukuun sonnustautunut viestintuoja, joka kantaa Norrbottenin läänin kylttiä. Takana on tunturimaisema, johon on sijoitettu Tukholman ja Manhattanin kerrostalonäkymiä.
 

Ruotsissa tunnetuksi on noussut myös Katarina Pirak Sikku, joka on tuonut vahvasti esille saamelaisten historiallisia kokemuksia rotututkimuksen kohteina. Haastattelujen ja arkistoaineistojen pohjalta hän on tehnyt kantaa ottavia piirroksia, valokuvakollaaseja, maalauksia ja installaatioita. ”Voiko surun periä?” hän kysyy esiäitiensä tunteisiin viitaten. Taiteilija on tuonut teoksiin myös itsensä valokuvassa, jossa hän istuu mitattavana, joskin mittaajana on nyt hän itse.


Norjan saamelainen Geir Tore Holm on leikitellyt teoksissaan vakiintuneella saamelaisella symboliikalla, kuten saamenlipun väreillä, joita hän on toistanut esimerkiksi asettamalla kolme eriväristä marjapurkkia (mustikka, hilla, puolukka) rinnakkain teoksessa Uusi lippu. Holm on tuottanut videomateriaalia, valokuvia, veistoksia, ääni- ja valoteoksia, performansseja ja installaatioita. 

Teksti: Veli-Pekka Lehtola. Saamelaiset – historia, yhteiskunta, taide (2015)

Linkit: 

Saamelaistaiteilijoiden liitto (Sámi Dáiddačehpiid Searvi, SDS)

Saamelaisen taiteen keskus (Sámi dáiddaguovddáš) 

Saamelainen taitelijaneuvosto (Sámi Dáiddárráđđi)

Lásságámmi -säätiö vaalii Nils-Aslak Valkeapään perintöä  

Aage Gaup

Anders Sunna​
Bente Geving
Berit Marit Haetta
Britta Marakatt-Labba
Eva Aira

Geir Tore Holm
Hans Ragnar Mathisen
Harry Johansen


Ingunn Utsi
Ivar Murberg
Iver Jåks
Johan Turi
John Savio
Josef Halse

Katarina Pirak Sikku

Kerttu Vuolab 
Lars Pirak 
Liisa Helander 
Marja Helander


Niillas A. Somby
Nils-Aslak Valkeapää
Nils Nilsson Skum

Outi Pieski
Rannveig Persen
Rose-Marie Huuva
Seija Ranttila 
Sissel Sofie Zahl

Suohpanterror
Synnøve Persen 
Trygve Lund Guttormsen

 

Sunna Kitti on inarilainen kuvataiteilija

Toimitus: vastaava toimittaja Ulla Aikio-Puoskari, toimittaja Outi Paadar

Pedagoginen sisältö: Petra Kuuva

Graafinen suunnittelu ja toteutus: Eeva Mäkinen

  • Facebook Social Icon
  • Twitter Social Icon

TÄMÄN SIVUSTON MATERIAALIA ON LUPA KÄYTTÄÄ KOULUOPETUKSESSA

© COPYRIGHT SAAMELAISKÄRÄJÄT

©2018 by KANSALLISPÄIVÄ. Proudly created with Wix.com