Ainoa alkuperäiskansa Euroopan unionissa

Alkuperäiskansojen maailmanyhteisö

 

Saamelaiset kuuluvat yhtenä pienimmistä, mutta yhtenä aktiivisimmista, kansoista maailman alkuperäiskansojen joukkoon. Alkuperäiskansoja on kaikilla mantereilla ja niihin kuuluu yhteensä noin 370 miljoonaa ihmistä noin 70 valtiossa. Valtaosa maailman uhanalaisista kielistä on alkuperäiskansojen kieliä.

 

Alkuperäiskansojen ihmisoikeudet ovat nousseet omaksi kategoriakseen kansainvälisten ihmisoikeuksien piirissä 1980-luvulta lähtien. Merkittävimpiä alkuperäiskansojen oikeuksia turvaavia asiakirjoja ovat vuonna 2007 Yhdistyneiden Kansakuntien (YK/UN) yleiskokouksessa hyväksytty julistus alkuperäiskansojen oikeuksista (UNDRIP/ United Nations Declaration on the Rights of Indigenous Peoples) ja Kansainvälisen työjärjestö ILO:n alkuperäis- ja heimokansoja koskeva sopimus (ILO-convention no 169 concerning indigenous and tribal peoples in independent countries), joka hyväksyttiin ILO:n yleiskokouksessa vuonna 1989. Sopimuksen hyväksyminen merkitsi käännettä alkuperäiskansojen oikeuksien kehittämisessä ja sillä on ollut suuri merkitys myös Pohjoismaiden saamelaisille. Pohjoismaista Norja on ratifioinut sopimuksen. Suomi ja Ruotsi ovat valmistautuneet sopimuksen ratifioimiseen jo pitkään.

 

ILO:n sopimuksen johtavana ajatuksena on turvata alkuperäis- ja heimokansoille oikeus niiden oman identiteetin ja elämäntavan säilyttämiseen. Alkuperäiskansoja ei enää pyritä sulauttamaan valtaväestöön sivistyksen nimissä, johon ajatukseen ILO:n vuonna 1957 hyväksytty edellinen sopimus vielä pyrki. Vuoden 1989 sopimus pyrkii edistämään alkuperäiskansojen omien kielten ja kulttuurien säilymistä ja antamaan kansoille itselleen enemmän vaikutusvaltaa niitä itseään koskevissa asioissa.

 

Keitä alkuperäiskansat ovat?

 

ILO:n sopimus (1989) määrittelee sopimuksen piiriin kuuluviksi

a) ne itsenäisissä maissa elävät heimokansat, jotka eroavat selvästi maan muista väestöryhmistä sosiaalisten, kulttuuristen ja taloudellisten olojensa puolesta ja joiden asema määräytyy kokonaan tai osittain niiden omien tapojen tai perinteiden tai erityislainsäädännön mukaan; ja

b) ne itsenäisissä maissa elävät kansat, joita pidetään alkuasukkaina, koska he polveutuvat väestöstä, joka maan valloituksen tai asuttamisen tai nykyisten valtionrajojen muodostumisen aikaan asui maassa tai sillä maantieteellisellä alueella, johon maa kuuluu, ja jotka oikeudellisesta asemastaan riippumatta ovat säilyttäneet kokonaan tai osittain omat sosiaaliset, taloudelliset, kulttuuriset ja poliittiset instituutionsa.

Alkuperäiskansalla on siten vahvat juuret sen perinteisesti asuttamiin alueisiin, se on säilyttänyt omaa kulttuurista erityislaatuaan, ei ole valtiossaan hallitsevassa asemassa ja se pitää itseään alkuperäiskansana.

 

Alkuperäiskansojen oma foorumi YK-järjestelmässä

 

Alkuperäiskansa-asioita on käsitelty YK-järjestelmässä vuosikymmenten ajan tilapäisissä työryhmissä. Vuonna 2000 alkuperäiskansojen ihmisoikeuksien käsittelyä varten perustettiin pysyvä alkuperäiskansa-asioiden foorumi ´The United Nations Permanent Forum on Indigenous Issues/ PFII. Sen ensimmäisenä puheenjohtajana toimi Norjan saamelainen Ole Henrik Magga (keskellä kuvassa). Saamelaiset ovat osallistuneet aktiivisesti foorumin toimintaan sen alusta saakka.

 

Alkuperäiskansa-asioiden pysyvä foorumi toimii YK:n talous- ja sosiaalineuvoston (Economic and Social Council, ECOSOC) neuvoa-antavana elimenä. Foorumin tehtävänä on nostaa keskusteluun alkuperäiskansojen talous- ja sosiaalista kehitystä, kulttuuria, ympäristöä, koulutusta, terveyttä ja ihmisoikeuksia koskevia asioita ja antaa niistä suosituksia YK:lle.

 

Lisäksi sen tehtävänä on lisätä tietoisuutta alkuperäiskansojen asioista, tuottaa niitä koskevia dokumentteja/materiaalia ja saattaa alkuperäiskansoja koskevia asioita YK-järjestelmän käsittelyyn.

 

 

YK:lla on myös erityinen alkuperäiskansojen oloja ja ihmisoikeuksia seuraava erityisraportoija. Tässä tehtävässä vuonna 2014 aloittanut Victoria Tauli Corpuz vieraili elokuussa 2015 Bierke/Hemavanissa Ruotsin saamelaisalueella, jossa hän osallistui Saamelaisen parlamentaarisen neuvoston (SPN) järjestämään konferenssiin. YK:n alkuperäiskansojen oikeuksia käsittelevän erityisraportoijan raportti saamelaisten ihmisoikeustilanteesta Norjan, Ruotsin ja Suomen saamelaisalueilla julkaistiin 2016.

 

Koutokeinolainen saamelainen juristi Laila Susanne Vars valittiin Arktiselta alueelta edustamaan vuosille 2017–2019 YK-järjestelmässä toimivaan alkuperäiskansojen asiantuntijaryhmään (Expert Mechanism on the Rights of Indigenous Peoples/ EMRIP). Asiantuntijaryhmässä on yhteensä viisi jäsentä. 

EMRIP:in jäsenet vierailivat Inarissa keväällä 2018. Katso haastattelut.

 

Alkuperäiskansa kotimaisessa lainsäädännössä

 

Suomi on tunnustanut saamelaiset alkuperäiskansaksi ensimmäisen kerran perustuslaissaan vuonna 1995 ja sisällyttänyt vastaavan säännöksen vuonna 2000 voimaantulleeseen uuteen perustuslakiin. Saamelaisten asemasta alkuperäiskansana säädetään myös laissa Saamelaiskäräjistä (Láhka sámedikkis 1995, 1§). Perustuslain 17§ 3 momentin mukaan saamelaisilla on alkuperäiskansana oikeus ylläpitää ja kehittää omaa kieltään ja kulttuuriaan. Perustuslain 121§:n 4 momentissa säädetään saamelaisille kotiseutualueellaan kuuluvasta kieltään ja kulttuuriaan koskevasta itsehallinnosta. Perustuslakiin vuonna 1995 tehtyihin muutoksiin liittyen säädettiin samana vuonna myös saamelaisten kulttuuri-itsehallintoa toteuttavasta Saamelaiskäräjistä (Sámediggi).

 

Norjan perustuslakiin lisättiin vuonna 1988 ns. saamelaispykälä (110a §), jonka mukaan valtion viranomaisilla on velvollisuus järjestää olosuhteet sellaisiksi, että saamelaisella kansanryhmällä on mahdollisuus kielensä, kulttuurinsa ja yhteiskuntaelämänsä turvaamiseen ja kehittämiseen. Samaan aikaan valmisteltiin myös saamelaislaki (Sameloven/ Sámeláhka 1987), jolla perustettiin vaaleilla valittu Saamelaiskäräjät (Sámediggi/ Sametinget). Saamelaisten asema maan alkuperäiskansana vahvistettiin vuonna 1990, jolloin Norja ratifioi Kansainvälisen työjärjestö ILO:n alkuperäiskansasopimuksen nr. 169. ILO-sopimuksen vaatimuksia on sen jälkeen otettu huomioon myös erillislaeissa, mm. opetuslaissa ja saamelaislakiin vuonna 1990 liitetyissä kielisäännöksissä ja Saamelaiskäräjien tehtävissä mm. opetuksen ja koulutuspolitiikan alueella.

 

Ruotsissa saamelaiset mainitaan usein epävirallisissa asiakirjoissa, keskusteluissa ja maan hallituksen tiedotustoiminnassa alkuperäiskansaksi. Ruotsin valtiopäivät tunnusti saamelaisten aseman maansa alkuperäiskansana vuonna 1977, mutta tätä koskevaa säännöstä ei ole toistaiseksi maan lainsäädännössä.

Saamelaiset ovat Suomen, Ruotsin, Norjan ja Venäjän alkuperäiskansaa. Kieleltään saamelaiset kuuluvat suomalais-ugrilaiseen kieliperheeseen. Siitä huolimatta, että saamelaiset ovat kielellisesti sukua suomalaisille, saamelaisten geneettisessä perimässä on säilynyt piirteitä, jotka erottavat saamelaiset kaikista naapurikansoistaan. Saamelaisten alkuperä on siten edelleen arvoitus, jota useiden tieteenalojen tutkijat pyrkivät selvittämään.

 

Tutkimus ei ole toistaiseksi voinut antaa saamelaisten alkuperästä tarkempaa kuvausta kuin ensimmäisen saamenkielisen proosateoksen vuonna 1910 julkaissut Johan Turi (1854-1936). Turi kuvaa teoksessaan Muittalus samid birra (Kertomus saamelaisista) laajasti saamelaisten perinteistä elämää. Teos on saamelaiskirjallisuuden klassikko ja se on käännetty useille maailman kielille, myös suomeksi. Turin teos on edelleenkin hyvä lähdeteos saamelaiskulttuurista.

Turi kirjoittaa kansansa alkuperästä mm. seuraavasti:

Saamelaisista ei ole kuultu, että he olisivat tulleet tänne mistään.  Saamelainen on ollut paikallinen asuja kautta koko Lapinmaan, ja kun saamelainen aikoinaan oleskeli näillä seuduin rannikolla, silloin ei meren rantamilla ollut muita asukkaita.  Siihen aikaan saamelaisten kelpasi olla ja elellä.  Ja saamelainen on asunut ruotsalaisalueillakin kaikkialla.  Silloin ei ollut talollisia lähimaillakaan; saamelaiset eivät edes tienneet että on olemassa muita ihmisiä kuin he itse.”

Toimitus 2019: vastaava toimittaja Ulla Aikio-Puoskari, toimittaja Outi Paadar

Pedagoginen sisältö: Petra Kuuva

Graafinen suunnittelu ja toteutus: Eeva Mäkinen

  • Facebook Social Icon
  • Twitter Social Icon

TÄMÄN SIVUSTON MATERIAALIA ON LUPA KÄYTTÄÄ KOULUOPETUKSESSA

© COPYRIGHT SAAMELAISKÄRÄJÄT

©2018 by KANSALLISPÄIVÄ. Proudly created with Wix.com